Olen koettanut sanoa itselleni erilaisten pelkojen tullessa mieleen, että pahin mitä voisi minulle tapahtua on jo tapahtunut...
mutta painajaisunet muistuttavat, että olisi vielä paljon menetettävää. Kamalissa, todentuntuisissa unissa olen viimeisen viikon aikana menettänyt mieheni toiselle naiselle, äitini putoamisonnettomuudessa, ja suuren osan asuntoani putkirikossa... ja en meinaa saada näitä unia pois mielestäni ja ne vetävät mieltä vähän matalaksi, vaikka ovat vain unia. Muistan jokaisen yksityiskohdan. Miten alitajunta osaakin rakentaa tällaisia kauhukuvia? Kaipa se työstää näin menettämisien pelkoja?
Odottamaani esikoisen pikkuveljeen liittyen en onneksi ole nähnyt unia, mutta sen sijaan välillä ihan oikea huoli hänen terveydestään iskee mieleen. Yritän senkin karkoittaa, ei se kuitenkaan mitään auta - en voi tehdä asialle yhtään mitään :/
Koetan vain keskittyä muihin asioihin - kaikkea kivaa onkin onneksi suunnitteilla :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti